» Melu » Melumittaus vai melun laskenta?

Melumittaus vai melun laskenta?

Melutilanteen selvitys voidaan tehdä joko mittaamalla tai laskemalla. Mittaustulos edustaa vain mittauspisteessä mittausaikana vallinnutta melutilannetta. Koska tulos riippuu paikasta, mittausaikana vallitsevista käyttöolosuhteista ja sääoloista, vasta laajan mittaussarjan tulokset voidaan yleistää edustamaan suurempaa aluetta, eri käyttöolosuhteita tai pidempää ajanjaksoa. Pelkkä melutason mittaus on aina kokonaismelun mittausta. Osalähteiden osuuksia ei yleensä voi erotella vakiomenetelmin.

Laskentaa käytetään yhä useammin melutilanteen selvittämiseen ja meluntorjunnan apuvälineenä. Mallilaskennan etuja mittauksiin verrattuna ovat, että

Samalla työmäärällä voidaan kattaa paljon suurempi alue tiheällä pistejaolla.
Tulos edustaa haluttua tilannetta; se voi edustaa esimerkiksi pitkän ajanjakson kokonaistilannetta eri olosuhteissa.
Eri lähteiden osuudet kokonaismelusta on mahdollista erotella.
Torjuntatoimenpiteet voidaan suunnitella ja kokeilla ennen hankintaa ja toteutusta.

Laskentaa käytetään, kun

melu on selvitettävä useiden lähteiden kokonaisuudelle tai useassa pisteessä;
melulähdettä tai kohdealuetta ei ole vielä rakennettu;
kokonaismelutaso halutaan jakaa osiin, esimerkiksi melulajeittain, lähderyhmittäin tai peräti yksittäisten melulähteiden osuuksiin asti;
halutaan vertailla torjuntatoimien eri vaihtoehtoja ennen niiden toteutusta;
mittaaminen on vaikeaa esim. sääolojen vaihtelun tai taustamelun takia.

Aina ei laskenta kuitenkaan yksinään riitä, vaan joskus sen tueksi tarvitaan myös melutason mittauksia. Mittaus voi olla suositeltava, kun

tulos halutaan vain yhdessä tai muutamassa pisteessä;
laskettu ennuste halutaan varmentaa;
melulähteen ominaisuuksia ei tunneta tai niiden epäillään poikkeavan tavallisista, mutta melupäästön mittausta ei voi tehdä.