Melun arviointi

Melun haitallisuuden ja häiritsevyyden arviointi vakiomenetelmällä voidaan tiivistää seuraavasti.

Melun määrää eli voimakkuutta kuvataan A-taajuuspainotetun keskiäänitason LAeq avulla.
Lisäksi tarkistetaan melun laatu (melun lyhytaikainen voimakkuusvaihtelu tai spektri). Jos se on poikkeuksellinen, keskiäänitasoon lisätään impulssi- tai kapeakaistakorjaus.
Tulosta verrataan ohjearvoon.

Tämä menettely sisältyy mm. valtioneuvoston päätökseen ympäristömelun ohjearvoista ja sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohjeeseen. Melun arviointikäytäntö koostuu pääsäännöstä ja kahdesta poikkeuksesta. Jälkimmäisten tuoma täydennys on kompromissi kaikkein pelkistetyimmän menetelmän ja todellisuuden monitahoisuuden välillä.

Melun voimakkuuden arviointitavaksi on kaikkialla maailmassa vakiintunut keskiäänitaso eli ekvivalentti A-äänitaso LAeq. Melun määrän ohella keskiäänitaso sisältää myös kaksi kannanottoa melun laadun arviointiin:

ekvivalentti arvo määrittelee, miten ajallisesti eri lailla vaihtelevia meluja verrataan toisiinsa;
A-taajuuspainotus ratkaisee, miten taajuusvaihteluiltaan tai spektreiltään erilaisia meluja arvioidaan.